Pécsin kansainvälisellä viini- ja laulufestivaalilla Unkarissa
Taas kuoromme lähti reissuun. Tällä kertaa kohteeksi oli valittu Unkari ja siellä tarkemmin Pécsin kaupungin viinijuhlat. Matkaan lähti 23 laulajaa, taiteellinen johtaja, matkan dokumentoinut kuvaaja sekä viisi puolisoa. Aamulento Joensuusta Helsinkiin torstaina 25.9. oli vasta alkusoittoa. Jo samana aamuna vaihdoimme konetta ja jatkoimme Budapestiin. Ensimmäinen päivä oli vapaata tutustumista kaupunkiin ja matkaporukka ottikin siitä kaiken ilon irti. Unkarin huokea hintataso lisäsi ilomme aiheita tuntuvasti. Budapestistä lähdimme seuraavana aamuna bussilla kohti tuntematonta, kohteemme oli Pécsin kaupunki.
Bussimatka taittui nopeasti ja ilman suurempia kommelluksia. Pécsissä hotellilla olivat meitä vastassa paikallisen kuoron oppaat Zoltán ja Károly. Majoitumme nopeasti, kävimme haukkaamassa hiukan ravintoa ja sitten taas mentiin. Siitä alkoi tapahtumien ketju, joka päättyi käytännössä vasta palattuamme matkalta. Ensimmäisenä iltana meidät vietiin Villánykövesdin kylään. Siellä järjestettiin viinijuhlien juhlavat avajaiset suuressa viinikellarissa.
Isäntäkuoromme Bartók Béla oli panostanut avajaisiin. Isäntien lisäksi paikalla oli mieskuoroja Ruotsista, Sardiniasta ja Itävallasta. Ohjelmassa oli puheita, viininmaistelua ja tietysti laulua. Puitteet olivat kohdillaan, meitä ympäröi lukematon määrä suuren suuria viinitynnyreitä. Tätä olimme reissusta lähdetty hakemaan ja nyt se oli totta. Lauluveljillä oli tosiaankin hymy herkässä.
Avajaisten jälkeen jokainen kuoro pääsi tutustumaan lähemmin alueen viinikellareihin. Kuljimme kävellen rinteistä tietä läpi pienen vanhan kylän ja ympärillämme avautui huikea laaksomaisema vuorenrinteineen. Oppaamme Zoltánin mukaan meitä onnisti: me pääsimme alueen parhaaseen viinikellariin, jonka isäntä on alueen viinikillan arvostettu johtaja.
Perille päästyämme kuljimme portaita maan alle ja viinitynnyrit vain vilisivät silmissä. Lopulta pääsimme ”pohjalle” ja itse asiaan, siis laulamaan ja siinä sivussa maistelemaan viinejä.
Oppaamme oli oikeassa, viinit olivat erinomaisia, ja ympäristö oli maisteluun täydellinen. Uskon, että tämä oli monelle ainutlaatuisen unohtumaton elämys. Samana iltana meillä oli vielä avajaiskonsertti kylän aukiolla. Lämmin pimeys pehmensi poskiemme iloista punerrusta. Illalla karonkan jälkeen hotelliin päästyämme innokkaimmat meistä jatkoivat vielä tarkkaavaisesti tutustumista Pécsiin.
Lauantai-aamu oli koittanut. Aurinko paistoi ja oli luvattu lämmintä päivää. Hotellin terassilta avautuivat upeat maisemat Pécsin vanhaan keskustaan ja sen kirkontorneihin. Kirkonkellot aloittivat kuminan kaupungin kattojen yllä. Se muistutti meitä työntäytteisestä päivästä. Kävimme ennen päivän virallisia harjoituksia ja esiintymisiä tutustumassa sunnuntaisen toritapahtuman äänentoistoon. Sieltä päästyämme meidän pitikin jo kiirehtiä Kodály-keskukseen. Koko lauantaipäivä meni harjoituksissa ja konsertissa.
Välillä käytiin ruokailemassa ja taas odoteltiin. Harjoituksissa laulumme ei oikein meinannut soida. Päivä oli pitkä, todella pitkä. Lopulta koitti meidän aikamme mennä lavalla, tunnelma oli jännittynyt. Kuoron keskittymisen pystyi näkemään, kuulemaan ja tuntemaan iholla. Konserttivetomme onnistui hienosti ja Kodály-sali palkitsi meidät raikuvin aplodein.
Tämän jälkeen odotus ei enää keljuttanut. Kahvilan terassilla lauloimme tuopin ääressä huojentuneina ja hartaasti Taneli Kuusiston Suomalaista rukousta: ”Ettemme harhaan kääntyis, ettei kansamme nääntyis…” Suurkuoro-osuuden jälkeen päättyi yhteiskonserttimme ja täyteen pakkautunut Kodály-keskus alkoi hitaasti tyhjentyä ihmisistä. Salin puolella istuneet laulajien puolisot kehuivat kilvan konsertin korkeatasoisuutta ja tietysti meitä. Illan virallisen osuuden päätti yhteinen jalkamarssi hotellille ja sitäkin jaksoimme vielä laululla rytmittää.
Sunnuntain aikainen aamuherätys väsytti, varsinkin niitä, jotka olivat jälleen uhranneet pitkät yöunensa Pécsin öiselle kulttuuritarjonnalle. Mutta tällä kertaa ehkä saimme sittenkin pidemmän korren. Tukholman Poliisikuoro pääsi konsertoimaan aamusta kirkkoon. Meidän tehtävänämme oli mennä laulamaan läheisen Harkányn kylän suureen kylpylään.
Ensin tutustuimme kylpylän tarjontaan. Uimme, pulikoimme, lauloimme ja saunoimme oikein olan takaa. Viimeistään ihanan lämmin poreallas poisti mahdollisen väsymyksen kehostamme ja olimme valmiita esiintymään virallisesti. Palattuamme Pécsiin piti meidän jo kiiruhtaa pääaukiolle odottamaan esiintymistä. Meidän vuoromme oli heti isäntäkuoron jälkeen ja sen jälkeen pääsimme maistelemaan torin herkkuja sekä tietysti tapahtuman pääartikkelia, viiniä.
Edessämme oli vielä juhlien päätöskaronkka, johon otimme osaa suurella innolla. Tarjolla oli reilusti laulua, naurua, ruokaa ja juomaa. Lauluveljeyttä vaalittiin kansainvälisellä tasolla. Ilta oli upea emmekä unohda sitä ikinä!
Maanantaina herätyskellot soivat aivan liian varhain, mutta paluumatka oli välttämätön paha. Kaikkia paluu arkiseen Suomeen ei innostanut. Kuultiinpa jopa puhetta joidenkin vakavista asunnonostosuunnitelmista. Mutta niin siinä kuitenkin kävi, että kun pitkän odottelun ja matkustamisen jälkeen laskeuduimme Joensuun kentälle, olivat kaikki yhä matkassa. Joensuussa meidät otti vastaan heti laskeutumisen jälkeen ankara ukkoskuuro. Olo oli kovin ryytynyt, mutta jo tiistain harjoituksissa oli matkassa mukana olleilla taas hymy leveässä ja muille kuorolaisille oli paljon kerrottavaa. Kuten aina ennenkin legendat lähtivät liitoon, mutta tällä kertaa matkasta on todisteena lukuisten matkakuvien lisäksi myös tapahtumarikas dokumentti. Pécs ja Unkari teki meihin lähtemättömän vaikutuksen!
Mikko Tanskanen
Joensuun Mieslaulajat